”Miksi olen unohtanut elämässäni niin monta asiaa, mutta muistan miltä havuinen ja juurinen rantapolku tuntui jalkapohjieni alla, miten laiturin lautojen tikut raapivat paljasta vatsaani kun tiirailin raoista ahvenia, ja miten pehmeältä hänen vasen rintansa tuntui poskeani vasten kun nukahdimme junavaunussa Tampereen ja Helsingin välillä heinäkuun lopulla 1983?”
Tekstejä muistista, moraalista ja manipulaatioista; Suomesta, Helsingistä ja sielun parantumattomasta yksinäisyydestä; ymmärryksen hetkistä; matkoista, peloista, syyllisyydestä ja väärässä olemisesta; Amerikasta.
Kjell Westö ilahduttaa vilpittömyydellään ja itseironiallaan. Kun kirjailija paljastaa maailmankuvansa, hampaisiin joutuvat niin suurmiehet kuin nelikymppiset uraohjuksetkin.
