Oli Lucian päivän ilta, ja Bella oli juuri saapunut junalla Enköpingin asemalle, kun hänen eteensä pysähtyi auto. Kuljettajan paikalla istui Lotta, jonka vieressä oli Daniel, ja takapenkillä istui Olle. Bella hyppäsi Ollen viereen, ja he ampaisivat liikkeelle kohti taloa liittyäkseen toisten seuraan.He alkoivat lähennellä kolmeakymmentä, mutta kun he olivat yhdessä, oli kuin yhtään aikaa ei olisi kulunut siitä, kun he opiskelivat teatteria kaksikymppisinä. Tällä kertaa he olivat kokoontuneet viemään juhlatervehdyksiä kaupungin palvelutaloihin. He majoittuivat samaan taloon, eikä kestänyt kauan, kun tuttu tunnelma alkoi virittyä.-
